.

Banneri

2018/04/25

my life after retiring

Eilen Vamoksessa saimme tehtäväsi miettiä unelmiamme ja mitä sana "unelma" oikeastaan tarkoittaa. Aluksi tehtävä tuntui helpolta, mutta tarkastellessa paperille kirjoittamia asioita, tajusin, että hyvin harva niistä oli oikeasti toteutettavissa. Seuraavana tehtävänämme oli pohtia elämäämme yhden unelman kannalta viiden vuoden päähän. Viisi vuotta tuntuu pitkältä ajalta, kuin ehtisi tehdä kaiken haluamansa, mutta tosiasiassa se on erittäin lyhyt aika. Voi olla, etten ole saavuttanut mitään kummempaa 26 ikävuoteen mennessä.
Kolmas tehtävä oli samanlainen ja tulevaisuutta piti pohtia 20 vuoden päähän. Ei niin haastavaa, kuin ensimmäiset harjoitukset, mutta viimeisin kirjoitustehtävä pisti miettimään. Nyt kerron, miksi. Jouduin pohtimaan elämääni eläköitymisen jälkeen. Kun olisin kuusikymppinen, kahdeksankymppinen tai ehkä vasta satavuotias. Kuka sitä tietää, mitä politiikassa tapahtuu seuraavien kymmenien vuosien aikana? Useimmat ryhmästä pistivät ylös ajatuksiaan ranskalaisin viivoin, mutta minä menin vahingossa täysillä pääni sisään ja kirjoitin pienen tarinan, runon tapaisen oikeastaan, jossa kuvailen juuri tämänhetkisiä fiiliksiäni tulevaisuudestani. Sooo here we go.

Home

No kai siinä oli jotain hyvääkin. Jätin merkin jälkeeni. Nautin luomastani suvusta, koetusta matkailusta, kokemuksista ja kantapään kautta opituista asioista. Olen tykännyt toteuttaa haaveitani. Onnistuin koettamaan asioita, joissa olin varma epäonnistuvani.

En ehtinyt eläköityä tai sitten ehdin. Määräsin omasta työstäni ja elelin tahtoni mukaan. Jokin rikollisjärjestö potkaisi ämpärin jalkojeni alta. En kadu mitään. Halusin saavuttaa paljon, kaiken. Todellisuudessa saavutin näistä asioista ehkä kaksikymmentä prosenttia.
HomeHome

Perheeni on vähän hujan hajan, ja osasta aika jätti jo paljon ennen minua. Jotkut rikoksiin liittyen, toiset oman käden kautta. En tiedä, mitä lasteni isille tapahtui, enkä olisi halunnut edes tietää.
Vaikutin maailman kestävään kehitykseen, avasin vegaaniuden saloja ja olin mukana hyväntekeväisyystyössä. Minut muistetaan teoistani ja siitä, kuinka elin loppuun asti omana itsenäni. Olin yhteiskunnan silmissä kapinallinen ja se oli yksi asia, josta olin helvetin ylpeä.

HomeHome

Minut on tuhkattu ja siroteltu ympäri maailman meriä. Olen Suomessa, Australiassa ja varmaan Yhdysvalloissakin. Olen kaikkialla.

Kuolin onnellisena, mutta tyhjänä.


Tuossa kehittelemäni tällä hetkellä realistiselta tuntuva tulevaisuus kaukaisissa näkemyksissäni. Toivottavasti pidit tällaisesta postauksesta, koska haluaisin ehkä jatkossa tehdä lisää vastaavia. :)
HomeHome

2 kommenttia:

  1. Tää postaus oli tosi kiva, pidin paljon!
    Sun postauksia on aina kivaa lukee, sun kirjoitustyyli on ainakin mun makuun!
    Oot ihana <3<3<3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ! ♡