.

TENZBA

2018/03/04

onnistuminen

Aurinko paistaa, kasviskeitto on hyvää ja elämä tuntuu ihanalta. Ei vaan eilen ollut sama olo. Pari viimeistä päivää ovat tuntuneet voimattomilta, vieneet multa elämänhalun ja masentaneet aivan pohjalle saakka. Nukuin iltapäivä viiteen, valvoin seitsemään aamulla, join energiajuomia, pyörin ympyrää kotona ja kasasin viikon tiskit pöydän reunaan. Jostain mystisestä tyhjyydestä ennen nukkumaanmenoa muhun kuitenkin iski yritteliäisyys. Tunne, että mun on pakko tiskata astiat ja saada pöytä tyhjäksi. Jos taso kiiltää, kiiltää positiivisuuskin muhun päin. Hoidin vuoren kuivumaan kaappiin, heitin koneellisen pyykkiä odottamaan aamua, jolloin ripustaisin vaatteet narulle, vatvoin pari tuntia ongelmiani, ja sitten nukahdin.
Näin unta, jossa kohtasin pelkoni: syvän, tumman veden. Olin erään toisen bloggaajan kanssa kilpailemassa uinnissa, ja meitä haastateltiin johonkin lehteen. Päivän päätteeksi heitimme keihäitä altaaseen, kunnes saimme tietää, että kyseiset keihäät piti tuoda myös takaisin ylös. Tämä toinen nainen lähti ja jätti mut yksin keihäiden kanssa. Vesi oli sumeaa ja pohjamuta tavattavissa 6 metrin syvyydessä. En ollut koskaan sukeltanut niin syvälle. Rauhoitin mieleni, hengitin syvään ja lähdin kohti pohjaa. Poimin onnistuneesti ensimmäisen satsin ja palasin toistamaan saman myöhemmin.
Kun heräsin hieman kahdeksan jälkeen, koin oloni onnistuneeksi. Tiedän, että yöllinen uimareissu oli vain unta, mutta onnistuminen unessa sai aikaan saman fiiliksen mun aamuunkin. Nousin ylös, ripustin pyykit, heitin toisen koneellisen menemään, ja valmistin kasviskeittoa. Vaihdoin Suicide-musiikkilistan pirteään, ja kuvasin videonkin (jonka editoin postauksen jälkeen). Meikkasin ja siistin Jussin häkkiä. I was feeling good.

BlueBlueBlueBlueBlueBlueBlueBlueBlueBlue
Villapaita: isoäidiltä / housut: Prisma

Nyt, kun tuijotan ulos ikkunasta, päätänkin siirtää videon editoinnin myöhempään. Mä lähden ulos kävelylle. En koskaan käy ulkona yksikseni, mutta taidanpa pistää musan korviin ja käppäillä sen, minkä tunnen jaksavani. Kuitenkin on kivempi palata kämpille pienen happihyppelyn ja liikkumisen jälkeen. Joo. Muutan suunnitelmia. Pitäkäähän kaikki kiva päivä! :* Pus.

4 kommenttia:

  1. Musta on ihana seurata sun rehellisiä, aitoja juttuja varsinkin snapin puolella ja haluan vain toivottaa ihan kamalan paljon voimia ja tsemppiä joka ikiseen päivään. Tiedän, ettei mielialaongelmien kanssa oo todellakaan helppoa elää ja välillä jopa ihan sietämätöntä. Mutta niin niitä hyviäkin päiviä/hetkiä aina tulee ja niistä saa voimaa edes hetkellisesti. Pakko vielä sanoa, miten kuvauksellinen sä olet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Haluan olla avoin aiheesta, koska se tuntuu edelleen olevan suuri tabu. Yritän nähdä valoa tunnelin päässä ja toistaseks se toimii aina tietyn ajan kuluttua. Esimerkiks näin iltaa kohden voin todeta tänään olleen hyvä päivä after all.

      Poista
  2. Katoin siulta yhen snäpin ja nyt luettuani tän; onks siulla siis kaksisuuntainen mielialahäiriö? Koska kuulostaa tosi tutuilta nää mielialan heittelyt siihen mitä mie koen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo. Mulla mielialat vaihtelee nopeammin. Mulla on rajatilatyyppi. :)

      Poista

Kiitos kommentista! :3