.

Banner_Blog

2018/02/27

vasikkasaari

Viime lauantaina lähdin äidin kutsusta hänen, miesystävänsä ja Ollin kanssa päiväretkelle Vasikkasaareen. Aloitimme patikoinnin Matinkylän rannalta, Majakan edustalta. Aurinko alkoi paistaa jo kävelyn alussa lämmittäen niin mieltä kuin kehoakin. Meillä oli runsaasti vaatetta päällä, ja olen niin kiitollinen siitä, että olen päässyt yli "nolousasteesta", joka koin teini-iässä. Toppavaatteet olivat lauantainakin cool! Heitin silmilleni minimaaliset aurinkolasit, jotka olin tilannut Ebaysta viikkoja aikaisemmin. Lasit läpäisivät testin, joskaan eivät olleet veljeni mieleen, mutta sitähän ei kysytty. Mukaan olimme ottaneet kahvia, kuumaa vettä (teetä varten), pullaa, makkaraa, mulle soijamakkaraa ja halloumjuustoa. Eväät osoittautuivat täydellisiksi ja kahvi todella teki terää hyytävässä pakkasessa.

WinterWinterWinterWinterWinterWinter
Pienen etsinnän jälkeen löysimme tiemme näköalatornille. Korkeus ei tosin ollut riittävä maisemien katseluun.
Winter
Veli ja sen sisko
WinterWinterWinterWinterWinter

Me kaikki innostuimme tekemään talven ensimmäiset, ja ehkä viimeiset lumienkelimme näköalatornin juurelle. Oli kyllä pieni työ saada nostettua itsensä ylös hyvin upottavasta lumesta. Hyvä, että pikkuveljeni on kerännyt massaa ja toimi hyvin tehokkaana nosturina kaikille. Paluumatkalla nousin retkeilypöydälle seisomaan uhaten hyppääväni voltin hankeen. Äiti oli täysin eri mieltä kanssani, mutta olin testannut lumen alla olevan pehmeää, joten hyppäsin anyway. Melkein onnistuinkin, mutta laskeuduin mukavasti takapuolelleni. Ei hätää, ei sattunut!
Kilometrejä kävelyltä kertyi reilut neljä, ja lenkki tuntui mulle juuri sopivalta. En ole kävellyt aikoihin kunnolla, joten tuosta oli hyvä aloittaa. Saa nähdä, koska ensi kerran saan hilattua itseni ulkoilmaan pidemmäksikin aikaa.

2 kommenttia:

Kiitos kommentista! :3