.

Banneri

2018/02/13

to hell and back #frenemy

Eilinen. Päivä sisälsi paastoamista lääkärin määräyksestä, käynnin itse tutkimuksessa, vanhan vihamiehen tapaamisen ja Jussille lisätarvikkeiden hankkimisen. Jos Jussi nimenä kuulostaa oudolta, ei hätää, hänestä on tulossa postausta lähiaikoina. Anyways, pysytelläänpä eilisessä. Lääkäristä päästyäni käväisin Omenan Fast n Furryssa ostoksilla. Vieressä sijaitsi myös Mustin ja Mirrin myymälä, mutta nettivalikoiman mukaan F&F oli kattavampi kanitarjonnassa. Hommasin toisen pissalaatikon, ravintopellettiä ja kynsisakset. Kotiuduttuani aloin selailla instagramissa vanhan ystäväni profiilia. Hänellä ei ollut mua kohtaan päällä estoja, jotka aiemmin olivat rajoittaneet "stalkkaamistani". Pistin hänet seuraukseen, eikä kulunut kauaa, kun sain tekstarin. Viestissä hän ihmetteli, miksi halusin seurata häntä, kun emme olleet aikoihin jutelleet, tai olleet muutenkaan tekemisissä. Lyhyesti sanottuna meiltä meni hieman riitaisesti välit kokonaan. Juttelimme hieman välillämme olevista ongelmista, pyysin anteeksi ja kerroin, etten kanna häntä kohtaan enää kaunaa. Hän kertoi olevansa samoilla linjoilla, mikä sai mut tuntemaan oloni paljon paremmaksi. Ei olisi enää palanutta siltaa takanapäin, vaan uusi rakenteilla oleva ja kestävämpi versio siitä. Tämä naisenalku oli tulossa naapurustooni kyläilemään kaverillaan illan aikana, ja ehdotti tapaamista kanssani. Mietin hetken ja totesin sen sopivan. Odotin aika jännittyneenä, mitä ja kuka sieltä oli tulossa, sillä viime näkemästämme on aikaa, ja kumpikin meistä on muuttunut valtavasti.
Menimme meille, istahdimme alas ja aloimme juttelemaan. Aika lensi kuin siivillä, ja parin tunnin aikana saatiin sovittua kaikki, päivitettyä toisemme ajan tasalle elämäntilanteistamme, ja jopa nautittua tuosta yhteisestä hetkestä. Molemmille taisi jäädä olo, että voisimme tavata toistekin pian. Yleensä en usko siihen, että ihmiset muuttuisivat. Olen monesti todistanut väittämän vääräksi, ja se pelottaa aina vähän. En kuitenkaan halua tässä kohtaa sanoa "never", koska muutos voi harvoissa tapauksissa oikeasti tapahtua, kuten tässä keississä. Kaikki ne asiat, mitkä satuttivat tai häiritsivät elämääni ja oloani, olivat kadonneet. Myös ensimmäistä kertaa vuosiin keskustelumme tuntui aidolta, välittävältä ja keskittyneeltä. En osaa kuvailla fiilistä, mutta tunnistan, kun kyseessä on esitys, mitä tällä kertaa ei tapahtunut. Olin loppuillasta iloinen, niin iloinen. Mikäli sinä, ystäväni, luet tätä postausta, haluan sanoa sinulle KIITOS. Kiitos kärsivällisyydestä kanssani, ja kiitos, että annoit meille uuden mahdollisuuden. :)

HolaHolaHolaHola

Kaikkea hyvää,
Tea

ps. Joo, tukkani on sininen, olin sillä tuulella.

7 kommenttia:

  1. Missä tutkimuksessa olit kun paastota piti? :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä vähän arvelinkin, kun muistelin niitä oireita mitä ennen sitä laivareissua valittelit (2 kk sitten?). Itsellä kanssa mahan kanssa ongelmia, niin siks kiinnitin huomiota. Ymmärrän jos et tänne halua avata, mutta jos haluat niin löytykö jotain ongelmaa?

      Poista
    2. Ei löytynyt, eikä kuulemma tarvii huolestua. :)

      Poista
  2. Miks olit kolonoskopiassa? Selviskö siellä mitään? Itekki oon ollu :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei löytyny mitään huolen aihetta :)

      Poista

Kiitos kommentista ! ♡