.

TENZBA

2018/01/12

reissussa

Tapasin Ollin metroasemalla Otaniemessä. Ohjeistin hänet istumaan viimeiseen vaunuun, missä minäkin olin, mutta tajusin vasta pysäkillä junan kulkevan vastakkaiseen suuntaan ja istuinkin ensimmäisessä vaunussa. Ei siinä mitään, vaihdoimme yhdessä keskusta kohti seuraavalla pysäkillä. Vasta Helsingin puolella kysyin veljeltäni, minne olemme menossa. Hän kohautti olkapäitään. Tiesin, että meidän piti päästä Porvooseen, tai jonnekin sinnepäin iltapäiväksi, mutten muistanut tarkempia ohjeita. Äidilläni on tapana sopia asiat kanssani puhelimitse joko illan viimeisillä tai aamun ensimmäisillä tunneilla, etten varmasti muista sovituista menoista mitään. Soitin sitten äidille ja kysyin suunnitelmia. Porvoossa hyppäsimme hänen autoon ja lähdimme kyläilemään sukulaisillemme. Emme tapaa heitä kovin usein, ehkä kerran vuoteen, joten oli jo aikakin käydä vaihtamassa kuulumisia. Sain monta halia, vatsan täyteen herkkuja ja taskut varustelluiksi karkeilla. Kipaisimme vielä isovanhempieni luona moikkaamassa, ja sitten ajoimme Pyhtäälle äidin miesystävälle. Olen käynyt täällä kerran aiemmin kyläilemässä, mutten koskaan nähnyt edes kylpyhuonetta.

FreckledFreckledFreckledFreckled

Äidin ja Olavin käydessä iltakävelyllä, jäin yksikseni katselemaan ensin Ninja Warrioria ja kahdeksalta Venla-gaalaa. Ainakin puolet ehdolla olevista ohjelmista ja ihmisistä oli mulle nimeltään täysin tuntemattomia. Kaiken kukkuraksi Sampo Kaulanen vei pystinsä. Jos tässä vaiheessa juttu kuulostaa kummalliselta, olet selkeästi missannut snapchatissa mystoryni viimeaikoina (add: teamarika). Kerron lisää vielä videolla, joka tulee myöhemmin tube-kanavalleni. Lyhyesti sanottuna en koe miehen ansainneen palkintoaan ja petyin hieman kansan valintaan. Eipä aiheesta täällä enää enempää, vaan nyt toivotan kaikille hyvät yöt. Nukkukaa sikeästi ja olkaa virkeitä huomenna, niin minäkin aion.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :3