.

Banneri

2017/12/25

christmas eve

Tänä vuonna isovanhempani äidin puolelta sekä enoni tulivat viettämään joulua meille. Viime kerrasta tällä porukalla onkin jo aikaa, joten oli ihanaa vaihtelua saada heidät tänne. Ehdin aamulla panostaa meikkiini mukavan tovin, syödä herkullisen riisimaitoon valmistetun joulupuuron ja pelailla kännykällä. Iltapäivällä rupesin äidin kanssa valmistelemaan ruokia, eli siis panoksenani kasata mätiä kananmuniin. Kerron ruoista mielelläni erillisessä postauksessa, kun kuvia on jo tässä niin monta. Sukulaiset saapuivat puoli viiden tienoilla, joten pääsimme melkein heti pöytään. Mukava hetki vierähti siinä syödessä, minkä jälkeen oli kahvi- ja glögitarjoilu. Ekaa kertaa pystyin istumaan sohvalla pystyssä ilman ähkyä, verrattuna yleiseen täyteen ahdistukseen ja kykenemättömyyteen liikkumisen suhteen.

ChristmasChristmasChristmas
Olli innostui välillä soittamaan joululauluja pianollamme.
ChristmasChristmasChristmasChristmasChristmasChristmas
Veljeni, minä, ukki, Olavi, äiti, mummi ja enoni.
ChristmasChristmasChristmas
Yksi ensimmäisistä pehmoleluistani sai myös hatun päähän.
ChristmasChristmasChristmasChristmas
Olli sai hienoja boksereita. Kelpais mullekin.
ChristmasChristmasChristmas

Sain kauhen kasan lahjoja! Pienenä tietty määrä oli aina tuplattu, kun leluja oli niin helppo keksiä sekä toivottavaksi että annettavaksi. Tänä jouluna en ollut osannut toivoa oikeastaan mitään. Olin vihjannut äidille, että kylpytakki kämpilleni olisi ihan kiva, ja senhän minä sainkin. Muutoin lahjani koostuivat lakanoista, pyyhkeistä, kirjoista, astioista ja koriste-esineistä asuntooni. Odotin oikeasti ehkä kolmea pakettia, ja tiedän huomenna saavani vielä muutaman lisää iskältä. I am slightly overwhelmed. Joulufiilis saattoi saavuttaa mut illan mittaa, muttei enää tunnu samalta kuin muksuna. Johtuuko se joulupukin katoamisesta, joulukorttien puutteesta vai kenties vain kypsymisestä? Vai jopa tunnekylmyydestä? Hmm... Sitä voi miettiä. Olen kuitenkin kuunnellut joululauluja ja soittanut niitä pianolla laulaen mukana sanat, jotka osaan.
Huomenna täytetäänkin vatsat taas toisen puolen suvun kanssa ja keksitään ehkä jotain pelattavaakin. Sain innostettua perheeni yöhön asti Trivial Pursuitin pariin. Meillä kesti ikuisuus (tunteja) päättää peli, kun jengi on 60- ja 90-luvulla syntynyttä, ja peli on vuodelta 1985. Keski-ikää lähentelevillä pelaajilla oli pelissä selkeä etulyöntiasema elettyään tapahtumien aikaan. Aika hyvin kuitenkin saimme Ollin kanssa veikkailtua vastauksia. Välillä sain jopa tietämällä edetä laudalla puhtaiden arvausten sijasta. Nyt pakenen kuitenkin pehkuihin, joten ruokapäivitystä sopii odottaa vielä huomisaamun.

Hyviä jouluja kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista ! ♡